Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

Tänne Ai bloggaa kaikenlaista tärkeää ja epätärkeää, kuten esimerkiksi mitä on luvassa, miten kirjoittaminen sujuu, milloin kaipaan inspiraatiota ja ideoita lukijoilta tai milloin minulle tulee sellaisia esteitä, etten voi kirjoittaa. Lisäksi ajattelin blogitekstin alkuun lisätä aina yhden lauseen kirjasta, jota sillä hetkellä luen tai jotain muuta vastaavaa. Eli tänne kannattaa aina välillä kurkistaa ;)

 Author trivia tag
08.08.2018 18:53 | Ai

Minut tägättiin Romukopasta vastaamaan pariin aika kivaan kysymykseen, joten tottakai nyt piti pikimmiten vastata!

1. Noloin juttu, jonka vanhemmat ovat kertoneet sinun pienenä tehneen?

En tiedä tarkalleen mikä osa on vanhempien tai pikkuveljen kertomaa ja mikä omaa muistiani, mutta kerran reippaasti alle kouluikäisenä leikin saunassa saippualla (levittelin sitä oikein antaumuksella alalauteille koska wheeee, liukasta) ja aiheutin sen, että pikkuveli lensi pää edellä laattakivilattialle ja tuli keskellä yötä tk:sta takaisin viiden tikin ja tähän päivään asti säilyneen kivan otsa-arven kanssa. Pikkuveli väitti, että minä tönäisin sitä, mmmutta itse en muista sellaista joten... Ei erityisen noloa, mutta olen mukiloinut vahingossa pikkuveljen päätä myöhemminkin mm. lapiolla (pikkuveli on kyllä itsekseenkin onnistunut iskemään päänsä milloin mihinkin, hänellä näyttää olevan luonnollisia taipumuksia).


2. Hölmöin haaveesi?

Asua minikodissa pellon/metsän keskellä + minikodin seinät on joko tehty kirjoista tai vuorattu kirjoilla. En tiedä miten silloin saisin niitä luettua, mutta kysehän oli hölmöimmästä haaveesta, eikö totta?


3. Asia, jonka luulit olevan totta, vaikka se ei ilmiselvästi ollut?

(Unohdin alun perin vastata tähän, mutta en vielä parinkaan päivän kuluttua muistanut tähän vastausta, joten antaa olla. Olen kyllä aika useastikin luullut jotenkin väärin, mutta esimerkkiä en nyt muista)


4. Plan B:si, jos tavoitteesi/haavesi ei toteudukaan?

Jos en pääse unelma-ammattiini, rupean psykologiksi ja/tai epäviralliseksi noidaksi ja muutan pohjoiseen, jossa elän tunturin päällä omavaraisesti ja teen psykoanalyyseja poroille. Tai jotain sinne päin...


5. Harrastuksesi, jota et kirjaa "harrastukset" kohtaan kyselyissä?

Jouskailu. Se siis tarkoittaa, että käyn mielessäni keskusteluja joko fiktiivisten tai tuntemieni henkilöitten kanssa esim. iltaisin nukkumaanmennessä tai kun teen jotain työtä, joka ei vaadi 100% keskittymistä. 99,9% keskusteluista on sellaisia, etten tule niitä ikinä oikeasti käymään, mutta on vain hauskaa "kertoa" ja "pohtia" asioita ystävien tai ihailemieni ihmisten kanssa, vaikka he eivät olekaan oikeasti paikalla. Fiktiivisten henkilöitten kanssa teen usein niin, että aloitan päässäni oman jatkotarinan, luon itselleni oman hahmon jota edustan ja seikkailen sitten eri henkilöitten kanssa heidän maailmassaan. Harrastan jouskailua oikeasti tosi, tosi paljon, mistä johtuu että saatan aina välillä vaikuttaa olevani aivan omissa ajatuksissani. Usein odotan melkein koko päivän, että pääsisin taas nukkumaan ja jatkamaan mielessäni jatkotarinaa, jos se on oikein kivassa kohdassa.


6. Asia, josta ensin ajattelit, ettet varmana halua edes kokeilla, mutta sitten rakastuitkin siihen?

Pienenä olin todella nirso ja olen opetellut aika kauan ja ihan hyvin tuloksin olemaan avarakatseisempi uusia makuja kohtaan. Tärkeimpänä askelmana muistan ehkä sen, kun joksus fetajuusto oli meidän perheessä uusi asia ja oikein sanoin isosiskoille, etten ikinä syö sitä ja että se on varmasti pahaa. Vasta joskus myöhemmin, kun tein siskon kanssa salaattia ja sain pilkkoa halloum-juuston (ei aivan sama asia kuin fetajuusto mutta eikö se ole aika samantyylistä) ja se tuntui kivalta kädessä. Minulle on niin iso osa syömiskokemuksesta se, että miltä se tuntuu suussa joten kun viimein suostuin maistelemaan fetajuustoa sen jälkeen, rakastuin siihen, miten se halkeaa puraistessa ja on kirpeän viileää.

Huh! Olipa yllättävän vaikea keksiä vastauksia, mutta todella hauskaa myös. Ketään en ehkä ehdi ainakaan vielä tägätä, sillä pitäisi kirjoittaa muitakin juttuja ja olen laiska, mutta kuka vain on kiinnostunut niin voi vaikka tsekata alkuperäisen tägin ja vastata itsekin. 

 


( Päivitetty: 13.08.2018 19:00 )

 - Ai | Kommentit (1)Kommentoi



 En ole kuollut! (vaikka melkein toivon että olisin)
08.08.2018 18:16 | Ai

Heinäkuu meni, sain kaikki kirjoitukset kirjoitettua, kaikki vaikutti menevän oikein hyvin ja sitten... poof, katosin.

Mutta kaikelle on selitys.

En hylännyt kirjoittamasta 182,5 päivän kirjoittamishaastetta vain sen takia, että mielenkiintoni lopahti, vaan elokuun alussa muutimme tavaramme siskon kanssa uuteen kämpoään ja unohdin läppärin melkein viikoksi sitten kämpälle. Nyt olen siis taas oman rakkaan läppärini seurassa ja tartunkin pian taas härkää sarvista ja jatkan kirjoittamista ja piirtämistä kuin ennen konsanaan - tai toivottavasti paremmin.

Mitäs muuta minulle sitten kuuluu? No, esimerkiksi vaikka sitä, että tosiaankin muutimme siskon kanssa samaan kämppään, ja koulu pitäisi jatkuman huomenna. Viime vuonna asuin kimppakämpässä jonkun puolitutun kanssa, jonka kanssa pystyi kyllä asumaan mutta persoonat ei täsmänneet kovin hyvin yhteen, joten tulee varmaan paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa asua jonkun ehkä hiukan liiankin tutun tyypin kanssa. Lisäksi meillä on seurana siskon musta labbis, joten minuunkin voi tulla jotakin aktiivisuutta, kun lenkittelen sitä aina välillä. Se taas voi näkyä täällä siinä, etten ehdi kirjoittamaan niin paljon. Mutta pärjätään sillä ajalla mitä saadaan riivittyä. 

Koulun alkua odotan itseasiassa ihan hyvillä mielin. En tiedä olenko sanonut missään täällä, mutta käyn englanninkielistä ja kansainvälistä IB-lukiota, ja edellinen vuosi (joka oli minulle siis ensimmäinen lukiovuosi) oli vasta jokin ihme valmistava vuosikurssi, jotta nyt pääsisimme kaksivuotisen IB:n raiteille. Totta puhuen en varmaan olisi selvinnyt tännekään asti ilman Pre-DP:tä, sillä IB on sen verran erilainen kuin tavallinen suomalainen lukio, että aika hukassa olisin ollut ensimmäisen vuoden alussa - kieliongelmista puhumattakaan. Mutta nyt on kiva, kun saa jo tuttujen tyyppien kanssa mennä "aloittamaan" omaa varsinaista lukiota.

Tämän päivän aioin siis viettää vielä kaikessa rauhassa kämpällä lukien, mutta jotenkin päädyin kävelemään 10 km pitkin kaupunkia epämukavissa korkeakantaisissa kengissä (tuloksena haava varpaankynnen reunassa, yksi rakko ja sairaan kipeät jalkapohjat). Päädyn aika usein tekemään asioita hetken mielijohteesta, mutta aina niitten seuraukset eivät ole mitenkään miellyttävät. Aluksi kävin nimittäin vain lenkittämässä koiraa, sitten kävin uuden reissun katsomassa, oliko siskoni pyörä vielä puolen vuoden jälkeen veljen kämpän pihalla (no ei ollut, kiitos vain random pyörävarkaat) ja siinä vaiheessa ajattelin, että kun olin kerran kämpältä lähtenyt, voisin vielä kävellä kaupungin toiselle puolelle yhden paperin ja paluumatkallahan voin pysähtyä kirjastossa lainaamassa pari kirjaa... ja siitä päädyin tähän tilanteeseen, jossa en todellakaan halua nousta enää sängynpohjalta ennen huomisaamua. 

Joten tunnelmat eivät tällä hetkellä ole aivan täydellisen valoisat, mutta eivätköhän ne siitä parane, kun pääsen kirjoittamaan ja kirjojen kimppuun!

Good day for y'all!


 - Ai | Kommentoi



 Ei kaikki voi mennä aina hyvin
11.06.2018 19:47 | Ai

"  'Hyvistä miehistä ei tule legendoja,' Elend sanoi hiljaa.

'Hyvistä miehistä ei tarvitse tulla legendoja.' Vin avasi silmänsä ja katsoi Elendiä.

'He osaavat muutenkin toimia oikein.' *

-Brandon Sanderson, Ylenemisen kaivo

Tänään tuntui ensimmäisen kerran siltä, että meh, ei mulla oikeasti haluttaisi edes kirjoittaa. 182,5 päivän kirjoitushaaste on mennyt muuten hyvin ja olen saanut positiivista palautetta, mutta silti alun vauhti alkaa hidastua. Huomaa ehkä edellisestäkin Kirjoituspätkästä, kun menin aidan matalimmasta kohdasta ja listasin vain viisi eriskummallista pojan nimeä ja se on niin minimityötä että ihan hävettää. Mutta siltikin oli jo odotettavissa että innostus laantuu. 

Tässähän kohtaa sitä mitataan varsinaisesti se kestävyys ja kuinka valmis olen sitoutumaan kirjoittamiseen ja johonkin näin pitkään projektiin. Kuitenkin jotain innostusta tuo se vuoden päässä siintävä maaliviiva, mutta pitäisihän sitä jotain tavoitteita tähän matkan varrellekkin hankkia, muuten tulee aika tuskastuttava vuosi. 

Kesäloma on kyllä alkanut ihan mukavasti. Karkasin koulusta (luvan kanssa) vähän aiemmin jo, kun mitään varsinaista ohjelmaa ei enää koeviikon jälkeen ollut, joten sain pari kotonalojumispäivää ennen kesätöitten alkua. Eipä siinä mitään, kyllä kesätöissäkin on ollut ihan mukavaa, ja ei ne onneksi edes kestä kuin enää tämän viikon loppuun. Oli kuitenkin karua huomata, että niin paljon kuin lomaa odotinkin, "koska silloin ei ole kotitehtäviä ja saa vai lukea ja lukea", mutta olen lukenut tyrmistyttävän vähän ja onko se aina ollut tällaista?

Ehkä on tärkeintä se, että saa rentoutua kesällä koska on lopulta niin montaa muutakin tekemistä, että ehtiihän sitä lukea sitten syksyllä ja talvella. Siltikin tuntuu hiukan kolkolta, että vaikka on tottunut kuukaudessa lukemaan yli kymmenen kirjaa, nyt luettuja kirjoja on kertynyt yksi ainoa ja kuukausi lähenee jo puoliväliä.

Muista kirjoituksista täällä voisi ehkä vielä mainita. Ajattelin jo etukäteen, että 182,5 days of Writing poistaa minulta energiaa kirjoittaa muita tarinoita ja niin se saattaakin tehdä. Sitä on siltikin vähän vaikea arvioida, koska en enää muista, kuinka usein kirjoitin uutta lukua tavallisesti (välillä ärsyttää, kun aivot aina uuden rutiinin astuessa voimaan unohtavat tyystin edelliset rutiinit). Mutta toisaalta pitkällä tähtäimellä siitä voi olla hyötyä muille tarinoille, sillä koska pakottaudun tulemaan tänne aina joka toinen päivä, samahan minulla on jäädä kirjoittamaan aina vähän jotakin muutakin. 

Puoliksi Jumalattaren seuraava luku edistyy hitaasti mutta varmasti. Siitä on tulossa taas aika pitkähkö (minulla ei oikeasti ole aavistustakaan enää mikä on luvun normaalipituus ja mikä on tavallista pitempää tai lyhyempää), mutta osasin ehkä odottaa sitä jo vähän. 

Seuraavaksi siirryn ehkä taas Letters from Chalineaan. Se oli hetken aikaa aivoissani lomalla, mutta edellisenä iltana tajusin miettiväni sitä taas. Voisi innostaa lukijoitakin kiinnostumaan siitä, jos se olisi yleensä edes siinä vaiheessa että siitä voisi muutkin kuin minä tajuta, että mitä on tekeillä ja edes jotain yleistä tapahtumista ja miljöistä ja hahmoista.

Kylmän Veren Kaupungin alun muokkaaminen on sitten jossain hamassa tulevaisuudessa sen jälkeen tulossa. Mutta en tosiaankaan voi jatkaa sen kimpussa uusia lukuja, ennen kuin olen saanut alun korjattua, sillä se hiukan kökkö alku tuntuu ärsyttävältä ihottumalta jota ei yllä raapimaan ja pitäisi vaivautua tekemään jotakin isompaa, että se kutina helpottuisi. (Kaunis kielikuva)

Mutta olen ehkä jo lykkinyt tämän päivän tarinan kirjoittamista ihan tarpeeksi. Sainpa sentään jo tämän verran kirjoitettua, samahan se on mennä kirjoittamaan sinnekkin... Ja sitten vielä Puoliksi Jumalatarta... tai jotain.


 - Ai | Kommentit (1)Kommentoi



 Go big or go home
21.05.2018 17:04 | Ai

"That awkward moment when you jump out a window because your friend jumped

out a window, then you remember that your other friend can fly."

-Rick Riordan, The Ship of the Dead

Se tunne kun ensiksi elää elämäänsä ja sitten yhtäkkiä jostakin pienestä asiasta syttyy innostus ja haluaa yhtäkkiä kokeilla jotakin täysin uutta vaikka tietääkin, että se ei tule onnistumaan, mutta haluaa siltikin yrittää. Jep, minulla on juuri nyt se olo.

En ole koulujuttujen takia ehtinyt tänne kovin useaan otteeseen nyt parin viime viikon aikana, mutta tänään palautin jo viimeisetkin esseet ja tehtävät, joten edessä ei ole enää kuin koeviikko ennen (oi ihanaa...) KESÄLOMAA. 

Tätä vapautusta juhlistaakseni päätin ehkä kaksikymmentä minuuttia sitten, että aloitan kirjoittamaan uudenlaista sisältöä tänne. Pinterestiä selaillessani törmäsin Pelky Sistersin 365 days of writing - kirjoitusinspiraatioihin ja olin aivan että: "Ai tämä on joku juttu? Mielenkiintoista." Pienen taustatutkimuksen jälkeen päätin kokeilla heidän inspiraatioittensa pohjalta omanlaistani 182,5 päivän kirjoitushaastetta.

Jep, vähensin 365 puoleen - osittain laiskuudesta ja osittain siksi, että saisin lopulta kirjoitetuksi jotakin muutakin.

Homman nimi on siis se, että joka kuukausi, tästä päivästä alkaen vuoden verran (21.5.2018 - 21.5.2019) aion kirjoittaa 15 kertaa kuukaudessa lyhyen tarinan pätkän, joka on valittu Pelky Sistersien kirjoitushaasteesta. Aion edetä kuukausittain myös niin, että valitsen kyseisen kuukauden promptsit niiden noin 30 joukosta, jotka on alun perinkin osoitettu sille kuukaudelle.

En mene lupaamaan, että tulen onnistumaan tässä täydellisesti tai mitään, mutta saan tästä kokemuksesta varmasti aika paljon, jos onnistun. Toivon, että tästä tulee mahdollisille lukijoillekkin jotakin iloa ja mahdollisesti innostusta itsellekin kokeilla jotain vastaavaa.

Täytyy vain sanoa, että tästä tulee mielenkiintoista.


 - Ai | Kommentoi



 So here's what's up
18.04.2018 21:15 | Ai

" "It is not natural for women to fight."

"It is not natural for someone to be as stupid as he is tall, and yet here you stand." "

-Leigh Bardugo, Six of Crows

Well, vihdoinkin se kevät tuli!

Vihdoinkin viimeinen jakso, lintujen laulu, viimeiset koulutehtävät, vesipurot, kevätstressi, nelisivuiset esseet, kirjoitustressi, koulustressi, motivaation puute... Ah, tätä sitä on odotettu!

No, on tätä oikeasti odotettukin, aurinkoa ja kaikkea, mutta kirjoittamaan ei kuitenkaan niin paljon ehdi. Ainakaan niitä asioita joita oikeasti haluaisi vain kirjoitella, ei pelkkiä koulujuttuja. 

Okei, kaikki on kyllä kiinni siitä, mitä itse valitsin. Valitsin tässä kuussa osallistua vuodenaikaan liittyvään lukumaratoniin (niin kuin en jo ennestään lukisi ihan tarpeeksi ja tarvitsisi innostaa tai jotakin), mikä meni kyllä aika hyvin. Törmäsin pariin uuteen suosikkikirjaankin, Leigh Bardugon Six of Crows- duologia niistä kärkisijalla. Ehkä siksikin on vaikeaa löytää inspiraatiota kirjoittaa, kun tunteet on vieläkin aivan murskana kaikesta siitä emotioonaalisesta löylytyksestä mitä sain. On vaikeaa ajatella edes piirtämistä, koska sormet syyhyävät piirtelemään vain Kazia, Inejiä, Ninaa, Jesperiä...

(Here we go again)

Mutta minä yritän. Viikonloppu on edessä, ehkä minä saan silloin taas jotain aloitettua. Letters from Chalinea edistyi kuitenkin tässä aika vasta ihan mukavasti. Toisen "luvun" alku on mukavassa vaiheessa ja siitä on hyvä jatkaa. 

Seuraavaksi kuitenkin käännyn ehkä taas kohti Puoliksi Jumalatarta. Tai ehkä voisin viimeinkin uudelleenkirjoittaa sen Kylmän Veren Kaupungin alun. Se häiritsee välillä kuin joku kivi kengässä (eli sen sietää jotenkuten mutta haluaa tyhjentää kengän heti kuin mahdollista), joten hyökkään sen kimppuun niin pian kuin voin, I swear!

Ei kai tässä sen suurempia ilmoituksia itsellä (oliko alun alkaenkaan paljon). Mites teidän keväänn etenee? Ja ehdotuksiakin saa minulle antaa: mitä minun pitäisi kirjoittaa? Tai mitä haluaisitte että piirrän? 

(Arvostakaa interaktiivisuuden yritystäni, on niin helppoa joskus vain unohtaa että ihmisille voi jutellakin)

" "Why do you guys say that anyway? No mourners, no funerals? Why not just say good luck or be safe?"

"We like to keep our expectations low." "

-Leigh Bardugo, Crooked Kingdom 


( Päivitetty: 18.04.2018 21:41 )

 - Ai | Kommentoi


©2018 I Wonderland - suntuubi.com